Vilkku

1 / 2012

8.3.2012

Verkkojulkaisu, Laukkosken Nuorisoseura r.y.
Julkaisupaikka: www.laukkoskennuorisoseura.net

SISÄLLYS

Puheenjohtajalta

Barnlek 2011

Hohka kuuluu kaikille

Musiikin iloa ja voimaa

Vuoden varrelta

Levyjä

Lukunurkka

Tunnetko Waltarin tuotantoa

Muut lehdet

Tehtäviä

Pieni pääkirjoitus puheenjohtajalta

Mari Knuuttila

Edessäsi on Laukkosken nuorisoseuran Vilkun 2012 talvinumero. Olemme taas koonneet yhteen vuoden 2011 toiminnan ja mukana on myös levy- ja kirja-arvosteluja. Erityisesti suosittelen Jaakko Nummisen Yhteisön voimaa, nuorisoseuraliikkeen historiasarjaa, jossa luettavaa riittää 12 kilon verran. Olen ollut itse päättämässä Suomen nuorisoseurojen liiton hallituksessa, että kyseinen historiasarja on vihdoin saatu valmiiksi ja kansiin. Olin myös eduskunnassa Aleksis Kiven päivänä kirjasarjan julkistamistilaisuudessa, jossa kirjoittaja Jaakko Numminen nosti historiasta esiin erittäin mielenkiintoisia tarinoita. Niissä vuosisadan alun lähes kaikilla valtakunnan päättäjillä oli joku linkki nuorisoseuratoimintaan. Lisäksi Numminen myös nosti varsin hienolla tavalla monen nykypoliitikonkin nuorisoseurataustan esiin.

Vuodesta 2011 jäi mieleen taas mukavia nuorisoseuramuistoja. Heinäkuussa olimme porukalla Barnlek-tapahtumassa Tanskassa, ja viikon reissusta jäi tosi iloisia muistoja. Varmaan päällimmäisenä muistissa ovat kiva oleilu ja esitykset, mutta ainakin minä muistan päiväretken Legolandiin, jossa satoi kaatamalla koko päivän ajan. Sateessa oli tietysti hyvät puolensa, sillä Legolandissa oli sadekelillä hiljaista ja kaikkiin laitteisiin pääsi ilman jonotusta. Mutta toisaalta keltaiset sadeviitat eivät suojelleet kaikelta ja olimme jo puolelta päivin aivan läpimärkiä. Mutta sateesta huolimatta Legoland viihdytti meitä mukavasti.

Kaiken harrastamisen ja talon huollon ja korjauksen lisäksi olen myös iloinen uudesta innokkaasta kanteleopettajasta Valtterista. Mukavaa, että saimme taas asiantuntevan laukkoskelaistaustaisen opettajan ryhmille.

Lisäksi minua ilahduttaa Tempoa tenaviin –ryhmän aloittaminen. Vauvoille ei nuorisoseurassa ole aikaisemmin ollut mitään toimintaa ja nyt iloiset vauvat ilahduttavat viikoittain!

<< Takaisin

Barnlek 2011

Kansantanssitapahtuma Barnlek järjestettiin viime vuonna Tanskan Skivessä. Laukkosken nuorisoseurasta lähti tapahtumaan kuusi tanhuryhmäläistä, ohjaaja Mari sekä huoltaja Jenni. Matkaan lähdimme 12. kesäkuuta yhdessä Klaukkalan nuorisoseuran kanssa. Menimme laivalla Turusta Tukholmaan ja aamulla bussilla Göteborgiin. Sieltä suuntasimme lautalla Tanskaan Fredrikshavniin ja bussilla Skiveen.

Söimme päivällistä, jolla tarjottiin ihania salaatteja! Tapahtuman ruoka muutenkin oli erinomaista. Lounaaksi söimme aina eväsleipiä omista Barnlek-repuista.

Kävimme Billundissa Legolandissa. Päivä oli runsassateinen, mutta huvipuisto oli värikäs paikka, josta löytyi paljon erilaisia laitteita ja hienoja legotaideteoksia.

Melkein kaikilla oli keltaiset sadeviitat päällä. Puistossa oli myös kuivauskaappi, johon voi mennä kuivattelemaan pariksi minuutiksi... mutta se maksoi, ja lopulta olo tuntui vielä märemmältä. J

Legoland-päivä oli ryhmäläisten mielestä matkassa kivointa. Matkaan kuului myös harjoituksia, kaupungilla kiertelyä, illanviettoa ja yhdessä oleskelua. Kävimme pulikoimassa kylpylä-uimahallissa ja otimme vapaa-ajalla rennosti.

Luokkamajoituksessa Kian äänekkäästi nariseva patja häiritsi joidenkin nukahtamista. Bussissa kuitenkin uni maistui!

Pääjuhlan jälkeen lähdimme taas pitkälle bussi- ja laivamatkalle kohti kotia. Skive oli kiva kaupunki ja tapahtuma myös! : )

Matkalla tuli kuvattua kameralla muistoksi videopäiväkirjaa. Lopputulos on kuitenkin vähän liian sekava, joten annetaan mieluummin kuvien kertoa...

MK ja GP

Onnea Hohka-yhtyeelle upeasta kilpailuvoitosta! Millaista Sälenissä oli soittaa?

- Kiitos! Sälenissä oli aivan mahtavaa soittaa. Tunnelma oli upea ja jännitystä riitti. Oli hienoa kuulla, minkälaista musiikkia tällä hetkellä tehdään ja soitetaan muissa Pohjoismaissa. Ei tuollaisia kansainvälisiä tapahtumia ole koskaan liikaa.

Jäikö jokin esitys tai tunnelma aivan erityisesti mieleesi?

- Tällaisissa tapahtumissa on aina hienoa tavata uusia ihmisiä ja kuulla uutta musiikkia. Itse ihastuin meidän kanssa samassa sarjassa soittaneeseen ruotsalaiseen viulu-saksofoni-kitara-trioon.

Onko voittonne tuonut lisää esiintymispyyntöjä?

- Kilpailu on itse asiassa poikinut melko paljonkin keikkoja. Keväälle riittää esiintymisiä melkein joka viikolle. On yksityistilaisuuksia ja erilaisia kansanmusiikkitapahtumia kuten Samuelin Poloneesi ja Juurijuhla. Levynjulkaisukeikkakin on tulossa näin hieman myöhässä. Kesällä yritetään kiertää mahdolli-simman paljon festivaaleja, jotta saataisiin levylle näkyvyyttä. Ohjelmassa on ainakin mitä luultavimmin Kihaus, Kaustinen ja Faces.

Uusi ja upea levynne ” Puutarhautuminen” on ilmestynyt äskettäin. Onko musiikilliseen pöytälaatikkoonne/soitinkoteloonne ehtinyt kertyä jo uutta materiaalia seuraavaa pitkäsoittoa varten?

- Paria uutta kappaletta ollaan jo katseltu treeneissä levyn julkaisemisen jälkeen. Ihan ohjelmistokunnossa eivät vielä ole, mutta pikkuhiljaa...

Kiitos, Valtteri, ja onnittelut koko Hohka-yhtyeelle!

Mielenkiintoisia nettisivuja mm. Hohkasta ja sen ystävistä:

www.kansanmusiikki.fi (esittelyssä: Hohka)

www.hohka.net

www.okraplayground.fi

Syksy 2011 toi etnomusiikin ystävän ulottuville uuden musiikkitalon ja laajan etnotarjonnan. Kaikkeen kiinnostavaan ei tietenkään ehtinyt mukaan - tässä muutamia makupaloja.

Yhdessä laulamisen ja soittamisen iloa nähtiin ja kuultiin syyskuun alussa, kun Sonoren lavalle astui Siba Folk Big Band, joka koostuu kansanmusiikin opiskelijoista ja ammattilaisista. Petri Praudan johdolla noustiin musiikillisiin sfääreihin, oli kyseessä sitten uudelleen sävelletty Arvon mekin ansaitsemme tai funk-vaikutteinen kansansävelmä. Soitinten moninaisuus, vahvat laulu- ja loitsutulkinnat sekä rytminen rikkaus loivat ainutlaatuisen soinnin ja tunnelman. Suomalaisten esitystä edelsi italialaisten ja espanjalaisten bändien musisointi – harvoin nähdään yhtä paljon kampiliiroja lavalla. Kolmen kansallisuuden lopetussoitto jäi mieleen mahtavan svengin riemuvoittona.

Maija Karhinen-Ilon luotsaama Freija-yhtye sai levystään vuoden 2011 Etno-Emma-palkinnon. Lokakuisena iltana Black Boxissa kuultiin yhtyeen musisointia, joka oli osa Karhinen-Ilon taiteellista tohtorintutkintoa. Freija esitti sarjan balladeja, joita Karhinen-Ilo vahvasti tulkitsi milloin laulaen, milloin soittaen ja tanssien yhtaikaa.

Marraskuinen tiistai-ilta oli nimetty Kansanmusiikin isoksi illaksi; isoon saliin johdatti lukuisa pelimannien joukko. Kuuluisaa akustiikkaa ei voi kommentoida, koska laulu ja soitto oli koko ajan vahvistettua. Täysin kommelluksitta ei äänentoistosta selvitty. Ymmärrettävästi on vaikea valita esiintyjiä monien huippujen joukosta; lavalla nähtiin mm. huuliharppuyhtye Sväng, Pole pole (Arnold Chiwalala ja Topi Korhonen), Kristiina Ilmonen ja Heikki Lahden yhtye, joka ainoana edusti perinteistä pelimannisoitantaa. Juontajien mielestä kaikki oli mahtavaa niin kuin olikin – miksi siis se pitää kertoa, kun sen voi aistia ja huomata itsekin? Konsertin anti oli kuitenkin läpileikkaus nykykansanmusiikista: herkät paimenhuiluimprovisaatiot vaihtuivat nopeasti hevihuuliharppuun tai kanteleen rytmiseen iloitteluun. Musiikki ei tunne rajoja, eikä genrejaottelu ole enää olennaisin asia nykymusiikissa.

ELH

KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA

Laukkosken koulun 1. ja 2. luokka joutuivat siirtämään toimintansa seuratalolle loppukeväästä 2011, sillä koululla oli todettu kosteus- ja mikrobivaurioita. Kakkosluokkalaiset majoittuivat talon näyttämölle ja ykkösluokka ravintolan puolelle. Sali jäi ruokailu- ja toimintatilaksi.

Pikkuoppilaat olivat tilanteesta innoissaan, ja heistä oli mukava muuttaa seuratalon kouluun.

Syksyllä koulu jatkoi toimintaansa parakkitiloissa.

Nuorisoseuran tanhuryhmät pitivät pienen tanhukonsertin toukokuussa vanhemmille.

Konsertissa esitettiin kevään aikana opittuja asioita ja Barnlek-matkan ohjelmistoa.

Kesäkuussa huollettiin taas taloa. Pidettiin puutalkoita, maalattiin talon ikkunoiden vuorilistat, lisättiin tippapellit ja salin lattia öljyttiin.

Elokuussa puolestaan mentiin talon katolle. Yhdessä metsästysseura Toverilan miesten kanssa vaihdettiin katon naulat ruuveihin. Tämän jälkeen talon katto maalattiin. Nyt saa sataa vettä ja lunta, niin katto kestää!!

Zumbaa on jatkettu reippaan ohjaajamme Anneli Niemisen johdolla. Keväällä pidettiin myös muutamia lattaritunteja Laura Valon johdolla.

Maaliskuussa nuorisoseura järjesti kevätiltamat.

Ohjelma oli runsas ja monipuolinen. Iltamailmoituksen sanoin:

Seuriksella kuhisee,

tossu siellä suhisee:

yhdess' tehdään iltamat

iloks koko kylälle.

Ohjelmassa laulua -

Ellun kamut Mäntsälästä

idästä jo haki laulut,

Riikkarikin sieltä täältä:

Inkeristä Irlantiin.

Kansantanssiryhmällä

tanhuja on uusia.

Kanteleetkin helisee,

lapset niitä soittelee.

Siinä ohjelmamme oiva.

Sitten vielä tanssitaan,

Poloneesi tietenkin,

katrillia huudon mukaan

ja muuta mitä osataan.

Elävää on musiikki,

näin tahti halluss' pysyypi!

Illan tanssit tahditti Hohka-yhtye. Iltamaväen iloksi päästiin tällä kertaa poloneesin lisäksi yhdessä tanssimaan myös huutokatrilli. Se on paritanssi, jossa seuraava vuoro kerrotaan (eli huudetaan) aina vasta kun vuoro alkaa. Katrilli pysyikin ohjaaja Marin kovassa komennuksessa hienosti kasassa - kohtalaisesta koheltamisesta huolimatta!

Kanteleryhmien kevätkonsertti järjestettiin toukokuussa yhdessä Ylivieskan kanteleiden kanssa.

Kanteleiloittelua kuultiin parhaimmillaan lähes neljänkymmenen soittajan voimin. Laukkosken ryhmiä ohjasi Essi Olkanen ja Ylivieskan kanteleita Eeva-Kaisa Kohonen.

Ylivieskan kanteleet tulevat Pohjois-Pohjanmaalta; Laukkoskella vieraillut ryhmä koostui 16 soittajasta, ja se esiintyi myös Helsingissä Marjatta-koululla LuoMuKanteleiden vieraana.

Laukkosken konsertissa kuultiin nuorten soittajien esittämänä sekä tunnelmallisia kansanlauluja että meneviä uusia sävellyksiä. Ylivieskan kanteleiden soittajat ovat Ylivieskan seudun musiikkiopiston oppilaita, iältään 7-17-vuotiaita. Kotoisin he ovat Kalajoelta, Alavieskasta, Sievistä ja Ylivieskasta. Heidän ohjaajansa Eeva-Kaisa muutti opintojen perässä Keski-Pohjanmaalle Kokkolaan vuonna 2006 ja on sieltä käsin käynyt ohjaamassa soittajia Ylivieskassa kolmena päivänä viikossa. Eeva-Kaisa on Essin ja Valtterin tavoin aloittanut soittouransa Laukkoskella.

UUTTA SYKSYLLÄ

Syksyllä 2011 vaihtui kanteleryhmien ohjaaja. Essin työtä neljän eri kanteleryhmän opettajana jatkaa Valtteri Lehto.

Kuten Essi, niin Valtterikin on aloittanut kanteleen soittamisen nuorisoseuran kanteleryhmissä, ja hän on soittanut mm. Brelossa. Nykyisin Valtteri opiskelee Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin osastolla.

Nuorisoseurassa aloitti lokakuussa Tempoa tenaviin -ryhmä 0-1–vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Mukana tempoilemassa on kuusi vauvaa ja heidän vanhempansa. Monesti mukana ovat sekä äiti että isä. Tempoa tenaviin –musiikkiliikuntatoiminta on Kalevan Nuorten Liiton rekisteröimä toimintamuoto pienille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tempoa tenaviin –ryhmät ovat lasten ja aikuisten yhteisiä kohtaamispaikkoja, joissa liikutaan, leikitään, lauletaan ja temppuillaan. Toiminnan tavoitteena on lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen lisääminen ja lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukeminen musiikin ja liikunnan keinoin.

Kerho-ohjaajakoulutuksen käyneet Emmi Rantala, Greta Patronen ja Matleena Kohonen ovat aloittaneet tanhuryhmissä apuohjaajina. He kertoivat, että ohjaamisessa mukavinta ovat kerholapset ja se, että lapset ovat oppineet jotain uutta ja että heillä on kivaa. Lisäksi tytöt kertoivat, että he ovat oppineet ohjaamisen myötä ryhmän johtamista, pitempää pinnaa ja että kerhokertojen suunnittelukin voi olla hyödyllistä.

Laukkosken nuorisoseuran kahvi- ja makkarakioski 17.9.2011 pidetyn Keski-Uusimaa-rallin ensimmäisellä erikoiskokeella.

Liitot pitivät sääntömääräiset kokouksensa syksyllä, ja Laukkosken Ns:n panos niiden työssä on edelleen vahva. Mari Knuuttila jatkaa edelleen Suomen Nuorisoseurojen Liiton hallituksessa 2011-2012, ja Pertti Asikanius toimii Uudenmaan Nuorisoseurain Liiton puheenjohtajana 2012.

Lopuksi muistutus siitä, kuinka paljon niitä nurmijärveläisiä pitääkään pelätä: Putous-ohjelma, MTV3, helmikuu 2012:

http://www.youtube.com/watch?v=EqlJJGqX5Gs

(Ydinasetta hankkimassa)

HEINÄHAMBOA JA POLSKAA

Hohka: Puutarhautuminen

Hohkan omat sävelet soivat vuonna 2011 julkaistulla Puutarhautuminen-levyllä. Nuoret soittajat – Meriheini Luoto, Valtteri Lehto, Veikko Muikku ja Maksim Purovaara – ovat tehneet levyn, jossa omiin sävellyksiin on otettu aineksia perinteisestä ja yhdistetty niihin uusia elementtejä; yhdistelmää voisi kutsua vaikka uuskansanmusiikiksi. Levyllä kuullaan raikkaita sävelkulkuja esimerkiksi balkanilaisrytmein höystettynä, ja mukana on lyyrisyyden lisäksi kepeää ja räväkkääkin menoa. Kappaleiden tanssittavuushan tuli jo testattua viime keväänä Laukkoskella iltamissa!

Levyllä soivat pääasiassa viulu, kantele, kitara, haitari, kontrabasso ja harmoni, ja instrumenttien tasapaino toimii mainiosti. Vierailevat soittajat tuovat mukaan mm. beatboxausta. Hohka on tehnyt levyn, jossa toteutuu monta asiaa: kansanmusiikin kuunneltavuus, pelimannimeininki ja tanssittavuus.

ELH

HUUMORIMUSIIKIN YSTÄVILLE

Orkestar Bordurka: Orkestar Bordurka

Orkestar Bordurka on suomalainen kansanmusiikkiyhtye, joka on Sibelius-akatemian opettajien kokoonpano, jossa soittavat:

Roope Aarnio: kitara

Topi Korhonen: sähkökitara

Oskari Lehtonen: rummut

Hannu Oskala: harmonikka

Sara Puljula: tuplabasso

Jarno Tastula: viulu

Bordurka on turkkilaisittain pukeutuva venäläisittäin soittava bilehumppayhtye. Se soittaa erittäin tarttuvaa musiikkia joka jää mukavasti päähän.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on positiivinen yhtyettä kohtaan, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille huumorimusiikin ystäville. Bordurkan albumin lempikappaleeni on Hopa Nina.

You now wi see you YES?

VUODEN KANTELELEVY VALITTU

Viulisti, kapellimestari Pekka Kuusisto valitsi vuoden 2011 kantelelevyksi mestaripelimannin ja hänen oppilaidensa muodostaman Erkki ja tytöt –yhtyeen samannimisen ensilevyn.

Kuusiston omin sanoin: ”Tällä levyllä on korvin kuultavissa ja käsin kosketeltavissa miten kälviäläinen mestaripelimanni, koneurakoitsija Erkki Lassila siirtää vankkaa tekemisen meininkiään nuorille kollegoilleen kantelekvintetin keinoin. Yhtyeen muut jäsenet ovat Eeva-Kaisa Kohonen, Jutta Rahmel sekä Anna ja Leeni Wegelius.

Metka ja viimeistelty paketti sisältää kahden yhtyeessä soittavan pelimannin kirjoittamat tekstit eli Erkki Lassilan biografian,

yhtyeen tähänastisen tarinan sekä napakat esittelyt levyn kappaleista. Ohjelmisto koostuu Erkin omista sävellyksistä, hänen isänsä opettamista kappaleista sekä kälviäläisestä pelimannimusiikista.”

Lisätietoja: www.kantele.net

Viime vuoden lopulla koettiin kirjallisuusmaailmassa menetys: Matti Yrjänä Joensuu ei tule enää julkaisemaan Harjunpää-dekkareitaan. Jo 1970-luvulla aloittanut poliisi-rikoskirjailija on noussut kansainväliseen maineeseen Harjunpää-sarjallaan, johon kuuluu 11 rikosromaania; viimeiseksi jäänyt Harjunpää ja rautahuone julkaistiin vuonna 2010. Kirjoista on tehty myös elokuvia ja tv-sarjoja.

Harjunpää-kirjat ovat psykologisia poliisiromaaneja, joiden tapahtumat sijoittuvat yleensä Helsinkiin. Osa lukunautintoa onkin miljöön kuvaus. Ylikonstaapeli Harjunpään työtovereista Onerva on useimmissa kirjoissa mukana, ja perhe saa myös tärkeän roolin teoksissa. Henkilökuvaus on Joensuun vahvuus; Harjunpää on voimakkaasti tunteva poliisi, jonka sisäistä maailmaa kuvataan paljon. Lisäksi rikolliskuvaus on kaukana mustavalkoisesta: rikoksen poluille ajautuneet ovat Joensuulla usein itsekin uhreja ja maailmassa kaltoin kohdeltuja. Elokuvanakin tunnettu Harjunpää ja pahan pappi korostaa erityisesti perhesuhteiden merkitystä turvattomuuden tai turvallisuuden luojana; teoksessa kuvataan myös vaikuttavasti uskonnollista fanaattisuutta. Harjunpää-romaanit nousevat lajityyppinsä aateliin ja koskettavan kirjallisuuden joukkoon realismin ja syvälle luotaavan henkilökuvauksen takia.

Kauan odotettu Jaakko Nummisen toimittama Yhteisön voima, Suomen nuorisoseuraliikkeen historia ilmestyi viime vuoden lopulla viisiosaisena teossarjana. Liikkeen vaiheita käsitellään sekä kronologisesti että teemoittain. Runsaasti kuvamateriaalia sisältävä teos nostaa esille sekä henkilöitä (muodikkaasti: toimijoita) että kehityssuuntia.

Paukkulan kursseilla Mikkelissä 1950-luvulla (sarjan osa 5).

Pinnallisen tarkastelun jälkeen löytyi tuttujen nimien lisäksi Laukkosken nuorisoseura, joka on kuuluisa erityisesti näytelmätoiminnastaan ja pitkäaikaisesta lauluharrastuksestaan! Viides osa sisältää monia viittauksia Laukkoskeen ja Pornaisiin.

Valintoja voi tietysti aina kritisoida, mutta yhtä mieltä ollaan varmasti siitä, että liike ansaitsee tulla kirjoitetuksi historiaan. Todistetuksi tulee myös se, että olemme osa historiaa… Lukemista riittää vielä moneksi illaksi.

ELH

KATKELMA 2.

--- rientää tietä liukasta

kotiin pakkasesta tiukasta.

Takapää kun maahan mäiskähtää,

mehupullo rikki räiskähtää.

Vahinkoa ei voi kehua,

sääli jäätyvää on mehua.

Kotiin hyvällä tai pahalla,

mehu maksettu jo rahalla.

Mehu, joka muulloin solisee,

tällä kertaa kulhoon kolisee.

"Jäätelöä mistä paikasta

ostitkaan näin hyvää, raikasta?"

KATKELMA 3.

Mieltäni vavahdutti että joku toinenkin valvoi kuun vallassa, vaikka vain pieni tyttö. Vuotuisten juhlamenojen aikana hänet oli perinnäistapojen mukaisesti virallisesti vihitty pyhän koiran puolisoksi ja hän oli leiponut hääkakun ja jakanut sen koiran kanssa. "Miksi valvot, pieni tyttö", kysyin ja istuuduin hänen viereensä kiviportaalle.

"En ole pieni tyttö", hän sanoi. "Olen kymmenvuotias. Sitä paitsi olen koira Krimisoksen puoliso ja pyhä nainen."

"Mikä on nimesi, pyhä nainen", kysyin piloillani.

"Egesta", hän sanoi itsetietoisesti. "Pitäisihän sinun se tietää, muukalainen -. Mutta oikea nimeni on Hanna. - Koira Krimisos on sairas. Se vain makaa ja hengittää raskaasti eikä syö

enää mitään. Luullakseni se on liian vanha eikä tahdo enää elää, vaikka miten sitä lohduttaisin. Jos se kuolee, kansa syyttää minua siitä." –Tyttö aukaisi minulle tallin oven ja näytti miten vanha pyhä koira makasi siellä oljilla kyljet raskaasti kohoillen, koskematon vesikuppi kuonon vieressä. - Varjona livahti jalkani ohitse Arsinoen kissa sisään talliin ja alkoi kierrellen kaarrellen lähestyä pyhää koiraa. -

Kissa lipaisi muutaman kerran kielellään koiran juomakupista, rauhoittui epäluuloisuudestaan, hipaisi kyljellään koiran niskaa ja alkoi sitten lempeästi nuolla sen korvaa. Koira salli sen tapahtua.

"Tämä on ihme", sanoin. "Mutta varmaan pyhät eläimet tuntevat toisensa. Kissa on niin pyhä eläin että Egyptissä surmataan heti ihminen joka loukkaa kissaa."

KATKELMA 4.

- Tarkoitin oikeastaan, oletko onnellinen avioliitossasi.

- Tjaa. Tiedäthän sinä miehet.

- Oikeastaan se ei kuulu tähän. Mutta –

tiedät kai että olen vapaa. Vaimoni kuolemasta on kulunut jo kahdeksan vuotta.

- Mutta sinulla on yhä isoäiti. Et sinä ole vapaa.

- Kai minä olen perheen pää, vaikka äitini elääkin.

- Hah-hah. Salli minun nauraa.

KATKELMA 5.

"Tällaista noituutta en ennen ole nähnyt. Lienee parasta että vain me kaksi toistaiseksi näemme tämän."

Tosin legionalaisia olisi tuskin pakottamallakaan saanut astumaan sisään hautaan. Sellainen kauhu heidät oli vallannut toveriensa selittämättömän häviämisen takia, sillä mitään taistelun jälkiä emme nähneet haudan ulkopuolella.

Adenabar ja minä emme ryhtyneet selittelemään toisillemme ettei mikään ihmisolento olisi pystynyt pujottautumaan tuolla tavoin ulos kovettuneista käärinliinoista aukaisematta niitä. Jos taas mirhan ja aloen tiiviisti toisiinsa liimaamat käärinliinat olisi revitty auki, olisimme varmasti havainneet siitä joitakin jälkiä. En usko että taitavinkaan käsi olisi pystynyt samalla tavoin asettelemaan niitä takaisin jäljittelemään ruumiin ääriviivoja.

KATKELMA 6.

Hän olisi taas pillahtanut itkuun, herkkä tyttö, mutta onneksi vesi kiehahti kahvipannussa, hänen oli pakko kiertää kaasu pienemmäksi ja ruveta mittaamaan lusikalla kahvia. Hän laski itsekseen lusikallisia suu sievästi supussa. Kokki seurasi hänen liikkeitään.

"Antaa mennä vain", Kokki kehotti, kun tyttö aikoi lopettaa."Kaksi lusikallista kuppia kohden. Se on minun taksani."

Tyttö tyrmistyi. "Mutta Fredrik-setä ei ikinä", hän aloitti, mutta muisti taas, ravisti päätä ja antoi mennä. "Se on hirveätä tuhlausta", hän huomautti. "Olkoon tällä kertaa. Keitän niin hyvän kahvin kuin osaan." Hän antoi kahvin kiehahtaa ja hämmenteli lusikalla.

"Ei liian pitkään", Kokki neuvoi. "Ei saa kiehua liian kauan. Sitten myssyn alle. Saa selvitä ja painua hyvän aikaa. Muuten maistuu vain porolta."

Tyttö teki työtä käskettyä. Herra hypisteli piippuaan.

KATKELMA 7.

"Tietysti, tietysti", sanoi Kaptah rauhoittavasti ja kaatoi lisää viiniä lasimaljaani ja täytti samalla huomaamattaan oman savikuppinsa.

"Jokainen järkevä ihminen tietää, että maa on ainoa omaisuus, mikä aina säilyy ja pitää arvonsa, jos vain osaa olla hyvissä väleissä maanmittarien kanssa ja älyää antaa heille lahjoja joka vuosi tulvan jälkeen."

Teokset:

A. Sinuhe egyptiläinen

B. Turms kuolematon

C. Tähdet kertovat, komisario Palmu

D. Kieku ja Kaiku

E. Vieras mies tuli taloon

F. Yövieras

G. Valtakunnan salaisuus

Ratkaisu LNS:n etusivulla:

www.laukkoskennuorisoseura.net

Jalo Temppu ja Anna Kaino Pusu halusivat vaihtaa sukunimensä

Helsingin Sanomat 9.2.1962 / 9.2.2012

Joulukuun 23. päivänä 1920 annetussa sukunimilaissa määritellään ne perusteet, joiden nojalla sukunimi voidaan muuttaa toiseksi. Uuden sukunimen hyväksymisen edellytyksenä on, ettei se ole kielen vastainen ja sopimaton.

- - -

Muuten hyvä sukunimi voi yhdessä etunimen kanssa muodostaa käsitteen, josta lapsi saa kiittää vanhempiensa erikoislaatuista huumorintajua. Esimerkkeinä mainittakoon: Eero Pusu, Anna Kaino Pusu, Jalo Temppu ja Toivo Epäilys.

Naapureille naurunaihetta mutta haltijalleen ikävyyksiä saattaa olla myös sukunimestä, joka ei sovi yhteen ammatin kanssa.

Liiton arkistosta löytyy useita tapauksia, joissa nimenmuuttaja on kiivaasti vaatinut uutta sukunimeä sanoen, että leipä menee jollei nimi muutu.

Eräskin kanttori kertoi olevansa huumorintajuinen mies, mutta alkaneensa kuitenkin hiljakselleen kyllästyä siihen, että joutui aina oudoille ihmisille selvittämään ammattinsa ja sukunimensä eron. Usea luuli hänen laskevan leikkiä esitellessään itsensä: kanttori Kirvesmies. Lisäksi on ollut konstaapeli Sakko, kauppias Kiero, terveyssisar Tauti, teurastaja Siannahka sekä Keinosiemenyhdistyksen asiamiehenä neiti Sonni.

Numerot kätkevät salaisuuksia

Borgåbladet tammikuussa 2012

(Amanda Grönroos)

Mikä meidän mielestämme on kaunista

Yleinen käsitys on, että meidän ihmisten mielestä jokin on silloin kaunista, kun se koetaan harmoniseksi ja tasapainoiseksi.

Niin sanottu kultainen suhde vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mitä pidämme kauniina. Kultainen suhde eli kultainen leikkaus on aivan erityinen suhde, jota tavataan sekä taiteessa että luonnossa. Esimerkiksi kotilon kuori, sormenjälkemme ja galaksin spiraalikädet noudattavat kultaista suhdetta 1,618.

Mutta mikä tämä kultainen suhde sitten oikeastaan on?

Fibonaccin lukusarja

Kultainen leikkaus perustuu niin sanottuun Fibonacci-lukujonoon: 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89, 144, 233, …

Lukujonon keksi matemaatikko Fibonacci tehdessään teoreettisia tutkimuksia kaniiniyhdyskunnan lisääntymisestä - - -. Mainitussa lukujonossa jokainen luku on kahden edellisen luvun summa. Lisäksi lukujen välillä on erikoinen suhde: jos jakaa luvun sitä sarjassa edeltävällä luvulla, esimerkiksi 144:n 89:llä, tulee vastaukseksi suunnilleen sama riippumatta siitä, mitkä kaksi lukua valitaan - niin kauan kuin luvut ovat peräkkäiset. 144 jaettuna 89:llä on likimain 1,6179 … -

Iso annos vaikeasti käsitettävää matematiikkaa tuskin monia kovasti inspiroi. Mutta sama ilmiö esiintyy kaikkialla. Luonnossa, avaruudessa, taiteessa ja jopa ihmisruumiissa esiintyy vilisemällä tätä samaa suhdetta 1,618.

Ihmiskeho

Sanotaan, että suhde 1,618 on perustana sille, mitä me pidämme kauniina. Mitä lähempänä kultaista lukua jokin suhde on, sitä kauniimpi se on. Kasvot voidaan jakaa eri osiin, suhteisiin ja kultaisiin suorakulmioihin.

Mona Lisa ja hänen mystinen hymynsä on eräs esimerkki tästä. Suhteet hänen kasvoissaan sopivat täydellisesti yhteen kultaisen suhteen ilmiön kanssa. Ehkäpä tässä piilee hänen mystisen kauneutensa selitys?

Suuret filmitähdet valkaisevat ja justeeraavat hampaistoaan, ja mekin saatamme kääntyä hammaslääkärin puoleen hampaiden asennon parantamiseksi. Usein näin tapahtuu terveyssyistä, mutta tiesitkö että kaunis hymy tunnistetaan suhteesta 1,618? Etuhampaiden ja seuraavien hampaiden välisen suhteen tulisi siis olla 1,618 täydellisen filmitähtihymyn aikaansaamiseksi.

- - -

Tavallista vai huippujournalismia?

Helsingin Sanomien yleisönosasto 29.2.2012

Tavallisetkin asiat muuntuvat lehdissä usein huikeiksi. Tässä muutamia esimerkkejä:

satuhäät = häät;

huippujuristi = juristi;

huippututkija = tutkija;

loistohotelli = hotelli (2-3 tähteä);

luksusasunto = asunto (3-4 huonetta);

hän valloitti Pariisin = käväisi Pariisissa, joskaan kukaan ei huomannut;

hän loisti = hän esiintyi;

mediapersoona = tuntee toimittajan;

tv:stä tuttu = oli kerran mainoksessa; urheilutähti = melkein lunasti paikan olympialaisiin.

Ritva Linko