28.11.2025
Verkkojulkaisu, Laukkosken Nuorisoseura r.y.
Julkaisupaikka: laukkoskennuorisoseura.net
Etusivun kuva: Juha Vääräkangas 2025
Laukkosken nuorisoseuran 120-vuotisjuhlavuosi alkaa olla paketissa, rusettia vaille valmis. Tähän verkkojulkaisuun olemme laatineet kuvakoosteen juhlavuoden tapahtumista selityksineen. Antoisia lukuhetkiä!
Monet juhlavuoden tilaisuudet keräsivät runsaslukuisen osanottajajoukon, niin myös perustamiskahvit tammikuussa, seuran perustamispäivänä. Mukana oli myös taloon ja seuraan ensi kertaa tutustuvia. Tilaisuudessa luettiin perustamispöytäkirja sekä muisteltiin mukavia hetkiä ja jännittäviä käänteitä omien toimintavuosien varrelta. Perustamiskahvit voidaan liittää yhteishenkeä luovien ja vahvistavien tapahtumien ketjuun seuran 120-vuotisessa tarinassa.
"Tinapillimaisteri" Samuli Karjalainen saapui taas maaliskuussa ja sai laulajien ja soittajien kanssa salin soimaan.
Tuo "Vuoden roihuvuorelainen 2024" sai bodhranrumpunsa seuraksi kitaroita, harpun, viulun, pienkanteleen
sekä tukun tinapillejä, joten soinnin volyymi ja laatu (tässä järjestyksessä) olivat taatut.
Tärkeässä osassa oli tietenkin laulu ja Samulin asiantuntemuksella jakamat tiedot kappaleiden taustoista. - HMK
Entisten nuorten tapaaminen 29.3.2025 oli ihana juttu! Kokoonnuimme seurikselle keväisenä lauantaina, ja totta kai tuttuja oli jo pihalla tulossa samalla ovenavauksella sisään. Veimme nyyttäriperiaatteella syötävää mukanamme yhteiseen pöytään, ja paikalla oli kivasti porukkaa.
Kaikki saivat kertoa, mitä kautta liittyivät Laukkosken Nuorisoseuraan ja minkälaisia muistoja seuran toiminnasta oli. Tunnelma oli odottava, kiinnostunut, iloinen ja lämmin. Jotkut olivat tulleet parissakin polvessa paikalle näkemään tuttuja kasvoja ja suomalaiseen tapaan piti vähän kerätä rohkeutta, ennen kuin uskalsi mennä kysymään, oletko sinä se ja se.
Ringissä kerrottiin hauskoja juttuja näytelmäharkoista, kuoroista, muksukerhoista, tanhuista ja urheilutoiminnasta. Vielä eteisessä juteltiin jonkun tuntemattoman pariskunnan kanssa veljestäni ja ylipäätään Laukkoskesta. Jotenkin ajattelin, että tämä tapaaminen voisi olla vain osa jatkumoa. Sekin etu uusinnasta olisi, että sinne ehkä pääsisi lisää vanhoja nuorisoseuralaisia, jotka eivät tähän tapaamiseen päässeet. Jatkoon!! - HLK
Juhlailtamissa luotiin katsaus menneisiin vuosikymmeniin seurassa toimineiden henkilöiden kautta: kavalkadissa oli mukana sekä seuran entisiä näkyviä hahmoja että nykyisiä toimijoita. Käsikirjoituksen kavalkadiin oli tehnyt Eeva-Liisa Hovi.
Elämyksiä juhlaan toivat edellä mainittujen kohtausten lisäksi iltamakuoro, upea trio Huolettomat, sykähdyttävä mieskööri Simoisen perikunta ja taidokas kanteleyhtye Brelo (odotettu paluu!).
Iltamissa pantiin jalalla koreasti: poloneesi kokosi yleisön yhteiseen tanssiin, joka jatkui soittolistajammailuna.
120 vuotta vaan ei suotta!
Kevätretki tehtiin Kivisniemeen ja Laukkosken entisen koulun rantaan. Eipä ollut moittimista säässä eikä maisemissa.
"
Yhteislaulutilaisuus “Allsång på Laukkoski” nostatti kesäistä juhlatunnelmaa. Yleisöä laulatti Matleena Kohonen ja säesti harmonikalla Veikko Muikku, joka näytti taitojaan myös soolona soittamassaan Kesäillan valssissa. Nuo mainiot musikantit johdattivat yleisöä laulupolulla Satumaasta Mandoliinimieheen. Jatkoa seuraa viimeistään ensi kesänä!
Puheenjohtaja Mari Knuuttilalle luovutettiin yhteislauluillassa nuorisoseurajärjestön kultainen ansiomerkki. Marin ansiot ovat moninaiset. Järjestöura taisi alkaa jo alle kouluikäisenä muksukerhossa... Puheenjohtajuuden lisäksi Mari on vetänyt lasten ja nuorten kerhoja 1990-luvulta lähtien, noin 30 vuotta! Hän on vienyt ryhmiä myös ulkomaille, hoitanut seurataloa ja toiminut pitkään järjestön luottamuselimissä.
Elokuiset mansikkatanssit tahditti yhtye Beatfellows. Ja kakku maistui!
.
Nykykansanmusiikkiyhtye Okra Playground veti runsaasti kuulijoita juhlavuoden syyskonserttiin. Elektrofolk-tyylinen, omaperäinen Okra on kiertänyt maailmaa jo 15 vuoden ajan; viimeisistä tunnustuksista mainittakoon Song Lines Music Awards -gaalan palkinto sekä Folklandialla jaettu Vuoden kansanmusiikkitekijän palkinto vuonna 2024.
Okra Playgroundin jäsenistä kaksi asuu Laukkoskella. Vahva laulu on tärkeä osa yhtyeen soundia; instrumentteina kuultiin viulua, jouhikkoa, kanteletta, sähköbassoa, harmonikkaa, syntetisaattoria ja lyömäsoittimia. Konsertti vei kuulijan mystisen ja myyttisen maailman kautta ihmisenä olemisen perusasioihin ja tuntoihin. Murheilta ei vältytä: “Annettiin pyssy puolisoksi / Kypärän sai sormukseksi / Mukaan miekka ainoaksi kullaksi”. - ELH
Iloista sirkussunnuntaita vietettiin seuratalolla 28.9. sirkusartisti ja -opettaja Johanna Enäsuon johdolla. Kouluikäisille sekä alle kouluikäisille huoltajan kanssa oli omat ryhmänsä. Osallistujien kommentit lämmittivät mieltä. Alle kouluikäisten ryhmästä kuultiin, että päivän aikana opittuja akrobatiataitojen harjoittelua oli jatkettu ahkerasti kotona ja temppuja oli myös esitetty. Tunne oli, että jo lyhyessä ajassa oli opittu paljon.
Emmi, 6 vuotta, iloitsi yhteisestä tekemisestä isän kanssa. Heikki-isä koki saaneensa temppujen onnistumisen kannalta juuri oleellisia neuvoja sekä sanallisesti että henkilökohtaisella ohjauksella. Tämän jälkeen temppuja oli ollut helpompi toistaa uudelleen itsenäisesti. Molemmissa ryhmissä päästiin tutustumaan myös erilaisiin välineisiin, joista mm. diabolo ja tasapainolauta olivat erityisesti mieluisia. Lämmin kiitos Johannalle innostavasta sirkustelusta! - TO
Mukavasta yhdessäolosta seuratalon suojissa päästiin nauttimaan lautapeli-iltoina helmi- ja lokakuussa. Osallistujat viihtyivät ja tunnelma oli rento.
Koko perheen pikkujoulu ensimmäisen adventin alla, tänä vuonna 29.11., päättää koko vuoden kestäneen juhlakauden. Juhlavuoden paketin nyörit solmitaan näin sieväksi solmuksi - muistojen paketin sisältöön on hauska taas aikanaan palata.
Kiitos kaikille juhlavuoden tekijöille!
Vakiintuneet harrastusryhmät jatkavat talolla tuttuun tapaan. Lukupiiri kokoontuu kerran kuussa, ja latinobicia kokoonnutaan tanssimaan viikoittain. Välillä kokoustetaan, ja muiden talonvuokraajien ohella on muusikoitakin taas näkynyt soitinkoteloineen sujahtamassa ovesta äänityssessioihinsa.
Suuri ja mahtava...
Kansanmusiikki 3/2025
Kolumni, Antti-J. Janka-Murros
Olen ollut musiikin suurkuluttaja niin kauan kuin jaksan muistaa. - -
Soittolistojen tekoharrastukseni siirtyi luonnollista tietä suoratoistopalveluihin. - -
Se että Spotify on suurin ja musiikkitoistopalveluista jo synonyymi, ei tarkoita, että se olisi paras.
Itse asiassa kaukana siitä. - -
Kuulostaako reilulta - - - - että vaikka Spotifyssä sinä kuuntelet pelkkää rakastamaasi kotimaista indieartistia jatkuvalla syötöllä,
kuun lopussa palkan saa Taylor Swift? (Eniten kuunnelluille Spotify maksaa ylivoimaisesti eniten(toim.huom.).) - -
Alle 1000 vuosikuuntelun jäävät artistit eivät ole jaossa mukana lainkaan. - -
Kaiken lisäksi sen vahvasti pakatun musiikin äänenlaatu ei juuri pärjää vertailussa, jos sellaiseen "pikkuasiaan" haluaa kiinnittää huomiota.
- -
Kerron muutamia madonlukuja eli keskimääräisen, musiikin tekijälle yhdestä kuuntelukerrasta tulevan tilitysmäärän viideltä suurimmalta palvelulta:
Tai sitten voitte tehdä todellisen kulttuuriteon ja ostaa ihan fyysisiä levyjä, fanituotteita ja konserttilippuja. Sillä tavoin musiikkia saadaan tehtyä tulevaisuudessakin.
Kaikki se hyvä mitä itsessä on
Radio Yle 1 ja Ylen Areena, 20.3.2025
Vieraana näyttelijä Laura Malmivaara, toimittajana Marko Gustafsson
“Rohkeus heittäytyä ja kyky innostua ovat minulle elintärkeitä asioita” , sanoo näyttelijä Laura Malmivaara.
MG:
-Jos voisit jättää joitakin ominaisuuksia varmuudella sun omille lapsille niin mitähän sä jättäisit?
LM:
- Innostumisen kyvyn - toivoisin, että ne innostuisi jostain, vaikka matematiikasta, ihan mistä tahansa,
maailman parantamisesta... Aivan mistä tahansa, se olisi tärkeintä, koska kaikki muu tulee sen mukana.
- Mut jos ei oo mitään mikä sytyttää, niin maailma ei avaudu, ja omat resurssit, se voima, kaikki se hyvä mitä itsessä on, ei pääse kasvamaan.
Kannattaako verrata itseä muihin
Ylen sivut, 1.6.2025 Ylen kulttuurivieras (lyhennelmä)
Vieraana Elisa Suokko, toimittajana Miia Gustafsson
Elisa Suokon - muotitoimittajan, juristin ja kirjailijan - esikoisromaani ilmestyi painosta toukokuun lopulla.
Le Luxe (WSOY) sijoittuu Pariisiin ja vintagemuodin maailmaan. Viihteellinen romaani kertoo suomalaisen Eveliinan takkuilevasta arjesta huumorilla.
Itäsuomalaisesta pikkukaupungista ponnistavan Eveliinan on vaikea ymmärtää ranskalaisten raharikkaiden oikkuja.
- -
Koulun jälkeen Elisa Suokon näköpiirissä ei ollut mitään selkeää urapolkua, sillä häntä kiinnosti niin moni asia.
Erilaisia vaihtoehtoja pohdittuaan savonlinnalainen Suokko päätyi opiskelemaan viestintää Helsingin yliopistoon, koska siihen saattoi yhdistellä erilaisia opintoja.
– Opinnoissani ei ollut mitään logiikkaa, mutta näin jälkeen päin katsottuna kaikesta on ollut jotain hyötyä.
Viestinnän opintojen jälkeen Suokko pääsi muotitoimittajaksi Elleen.
– Ranskassa muoti on tosi elitististä. Toki lähtökohtaisesti muotia tehdään juuri eliiteille.
Muoti on romaanissa suuressa roolissa, mutta pohjimmiltaan kyse on unelmien tavoittelusta. Haave kirjasta oli muhinut Suokon ajatuksissa läpi elämän. Kirjoittaminen odotti vain oikeaa hetkeä.
Jossain vaiheessa yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa muotitoimittajaa yhä enemmän. Suokko pyrki – ja pääsi opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon.
EU-lainsäädäntö kattaa käytännössä koko elämän kirjon. Niinpä hänestä tuli EU-lainsäädäntöön erikoistunut juristi. Euroopan unionin tuomioistuimen työskentelykieli on ranska, joten Suokko päätti lähteä vähän alle kolmekymppisenä Pariisiin Sorbonnen yliopistoon parantamaan kielitaitoaan. Nykyään hän kääntää sujuvasti tuomioistuimen päätöksiä ranskasta suomeksi Luxemburgissa.
Elämänpolku on vienyt Suokon Savonlinnasta mutkien kautta Luxemburgiin. Jos hän olisi ollut suoraviivaisempi valinnoissaan, moni kiinnostava käänne olisi jäänyt kokematta.
Nuorelle itselleen Suokko sanoisi lohduttavasti, ettei kannata verrata muihin.
– Siinä tulee aina verranneeksi omia heikkouksia toisten vahvuuksiin. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä.
Laukkosken seuratalo on nyt 105-vuotias: se valmistui ison talkootyön tuloksena vuonna 1920. Monenlaisia historian vaiheita nähnyt rakennus on edelleen hyvässä kunnossa.
Vuonna 2005 ilmestynyt nuorisoseuran 100-vuotishistoriikki kertoo toiminnan alkuvuosista ja siitä, kuinka kylän yhdistykset tuolloin kaipasivat kokoontumistilaa.
Ja vihdoin:”Vuonna 1919 alkoi sitten tapahtua. Kylän isännät päättivät, että talo rakennetaan. Tohtori Hornborg lahjoitti rahaa, piirustukset sekä lattiat, Artturi Itälä muun lautatavaran. Myös hirret saatiin kyläläisiltä, ja moni lahjoitti rahaakin. Nuorisoseura sijoitti myös rahaa taloon. Osakkaiksi liittyivät nuorisoseuran lisäksi Laukkosken marttayhdistys, voimistelu- ja urheiluseura Vilpas sekä joukko kyläläisiä. Talo valmistui vuonna 1920 ja Laukkosken Seuratalo Osakeyhtiö piti sitä omistuksessaan aina vuoteen 1981 asti."
Tänään Pertti on sitä mieltä, että ratkaiseva parannus ja aikanaan todella iso ponnistus oli juuri vesijohtoremontti. "Saatiin sisävessat ja toimiva keittiö. - Jos ei remontteja olisi tehty, ei olisi vuokralaisiakaan - vuokraaminen ei olisi nykysäädösten mukaan edes mahdollista."
Samoin erittäin tärkeänä Pertti pitää vuoden 2014 keittiöremonttia ja tiskikoneen hankkimista. "Tänä päivänä ilman konetta vuokralaisia tuskin olisi." - Tällä hetkellä kysyntää juhlien pitopaikaksi on, ja varauksia on paljon jo ensi kesälle.
Viime vuosien uudistuksista on mainittava ilmalämpöpumppujen käyttöönotto, vanhan takan purku ja uuden rakentaminen, sähköpatterien uusiminen sekä LED-valaistukseen siirtyminen. Myös kiinteistön pelastussuunnitelma on jälleen päivitetty.
Matkan varrella sattuneista yllätyksistä Pertti mainitsee vuoden 2010 vesivahingon; hienoja hetkiä on sen sijaan ollut monia, seuran omista tapahtumista talolla järjestettäviin perhejuhliin. Kun Pertti juhlapäivän aamuna käy nostamassa lipun salkoon, näkee hän samalla aina juhlavaksi koristellun salin. Pertin mukaan on selvästi nähtävissä, kuinka viime vuosina on ruvettu panostamaan aivan erityisesti koristeluun ja juhlatilan persoonalliseksi muokkaamiseen. Perhejuhlien järjestäjiltä saa usein taloa koskevia kehuja. Kysyttäessä Pertti myöntää, että kyllä kiitosta monesti saa myös toimiva vuokraamispalvelu.Mitäpä suomalainen kylä olisi ilman seurataloa? Ja kuka niiden merkitystä monen sukupolven nuorisolle osaisi arvioida? Niiltä on moni esiintymisen ammattilainen ponnistanut.
Vöyriläislähtöisen KAJ-yhtyeen jäsenet Kevin H., Axel Å. ja Jakob N. muistelevat Yle-dokumentissa ensimmäisiä keikkapaikkojaan (KAJ pjasar på TV, 2014). Pojat kokevat alkuaikojen esiintymispaikan, maalaiskylän seuratalon, tärkeäksi paikaksi vielä vuosia myöhemmin. Pohjanmaan rannikolla, myös Vöyrillä, elää elinvoimaisena revyykulttuuri, ja siinä tapahtumapaikkoina toimivat juuri kylien seuratalot. Jo koululaisina yhtyeen jäsenet olivat monena vuonna osallistuneet paikkakunnan jokavuotisen huipputapahtuman, revyyesityksen, tekemiseen. Yhteistyötä oli myöhemminkin: kotikylän UF:lle (eli Ns:lle) osoitettuja kiitoksia saattaa nähdä myös myöhempien vuosien musiikkivideoiden lopputeksteissä. Komossan kylän seuratalossa koettiin myös ensimmäinen yhtyeen oma ilta, ja muistot palautuvat mieliin poikien kiivetessä tutulle näyttämölle: - Se oli ensimmäinen kerta kun ei menty yleisön luo vaan yleisö tuli meidän luo. - Ja ihmiset oli maksaneet siitä, että saivat nähdä meidät.
- Det var jär man lärt sig. / Täällä sen opin sai.
Jalat lauka, jalat lauka, sano Knuuttilan Jalo ko rava ympäri seuratalon uutta kenttää.
Keväällä ilmestyneessä Juhla-Valo-lehdessä selitettiin sanontojen merkityksiä; nytpä siis osataan sanoa esimerkiksi, missä seisot kun olet menossa selkä edellä tulevaisuuteen. (Vastaus: takapajulla.)
Löysimme lisää vanhoja käsitteitä jotka ovat elävät monissa sanonnoissa edelleen. - Juhlanäyttelystä huomaamme, että työkalut ovat olleet kylän taloissa 1930-luvulla hyvin brändätyt. - Kiihkeissä juhlajärjestelyissä ei mitään mennyt tuusannuuskaksi. - Laukkosken ns:ssa ei tunneta porsaanreikiä, jätämme ne politiikan maailmaan. - Iltamia tehdessä ei oltu lähelläkään joutua pulaan, koska edellisen lähdettyä aina löytyi uusi näyttelijä Eeron rooliin. - Entiset nuoret tapasivat keväällä, monet vuosikymmenten jälkeen. Ehkä joku totesi silloin tultuaan maailman myrskyistä seuran turvalliseen kotipesään: - Siperia opettaa.1. BRÄNDI
Englannin kielen sana ’brand’ tarkoitti alun perin polttomerkkiä tai omistuksen merkitsemistä. Merkin avulla eläinten omistajat tai tavaran valmistajat voivat erottaa omansa muiden omaisuudesta. Myös mm. vanhassa norjassa esiintyy sana ’brandr’, joka tarkoittaa palava puuta tai polttomerkkiä.
2. MENNÄ TUUSANNUUSKAKSI
Tuusassa, pienessä kannellisessa tuohiastiassa, säilytetään jotain sellaista, joka halutaan pitää kuivana. Tavallisesti tuusassa on pidetty petkeleellä pienittyä piipputupakkaa. Tuusan pohjalle kertynyttä hienojakoista tupakanmurua saattoi tupakanhimoinen isäntä käyttää nuuskana.
3. PORSAANREIKÄ
Porsaanreikä on esimerkiksi laissa tai muissa säännöksissä olevaa tahaton aukko, jota käyttämällä ovela ihminen saa itselleen ylimääräistä tai tarkoittamatonta hyötyä.
Sika on älykäs eläin. Porsaanreikä voi olla murtunut aidas näennäisesti ehjässä aidassa, huomaamaton ojanne aidan alla tai liejuun tongittu ura, jonka kautta porsas pääsee toiselle puolelle. Oikeastaan joka aidassa on porsaan mentävä reikä. ( Ja jokaisessa laissa on ...)
4. JOUTUA PULAAN
Pulasta on tullut itsenäisenä sanana puutteen ja uupelon synonyymi. ”Pula” tarkoittaa jäässä olevaa aukkoa tai sulaa kohtaa, johon jäällä kulkija on pudonnut. Pula-sana lienee samaa kantaa kuin pulputa, polskia, pulahtaa, pulikoida.
5. SIPERIA OPETTAA
Autonomian ajalla rikolliselle langetettu kuolemantuomio voitiin muuntaa jo oikeuden päätöstä julistettaessa karkotukseksi Siperiaan. Kuuluisia Siperiaan määrättyjä suomalaisia olivat murhamiehet Hallin Janne ja Matti Haapoja sekä laittomuuksia vastustaneista poliittisista aktivisteista mm. P. E. Svinhufvud.
Siperia on pakon symboli; jo matkalla valvoivat sotilaat vankien kuljetusta etappitietä pitkin. Mutta monen karkotetun kohdalla Siperia oli mainettaan parempi. Karkotuspaikkakunnalla sai yleensä liikkua vapaasti, ja elintaso oli sama kuin muillakin seudun asukkailla. Svinhufvud kävi karkotuksensa aikana jopa metsästysretkillä. Mutta ilmasto oli ankara, ja joka tapauksessa olit eristettynä kotimaan tapahtumista ja vapautesi oli rajattua.
Autonomian ajan suomalainen saattoi palata kotimaahan saatuaan armahduksen tai kärsittyään karkotusta määrävuodet. Siksi sanonta on ylipäätään mahdollinen; sitä ei käytettäisi, jollei olisi Siperiasta palanneita.
Perinneherkkuja jouluun:
2 pkt kuivattuja taateleita (a’ 250 g)
3 dl vettä
200 g voita
3 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
n. 4 ½ dl vehnäjauhoja
Laita taatelit ja vesi kattilaan kiehumaan ja keitä, kunnes seos sakeutuu. Anna seoksen jäähtyä. Jos jostain syystä seokseen jää isoja taatelinpaloja, voi taateliseosta myös hieman soseuttaa sauvasekoittimella, jos haluaa seoksesta hyvin tasaista.
Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa kananmunat yksitellen joukkoon. Lisää joukkoon vuorotellen jauhoseosta (jauho, vaniljasokeri, sooda, leivinjauhe) ja taateliseosta. Kaada seos leivitettyyn kakkuvuokaan (n. 2 litran vuoka). Paista 175 asteessa noin tunti.
Taatelikakku yleensä paranee, kun se on muutamia päiviä jääkaapissa.
Laita hamppumaito, talkkunajauho ja marjat blenderiin ja hurauta tasaiseksi pirtelöksi.
Virossa talkkunajauhoista sekoitettu pirtelö, kama, on suosittu kesäjuoma.
Hamppumaidon tilalla voit käyttää kauramaitoa.
Hamppumaitoa voit tehdä siemenistä itsekin, niitä saa isoista hyvinvarustetuista marketeista.
Vilkun kokosivat: Eeva-Liisa Hovi, Hanna-Leena Kalkkinen, Helka-Marja Kohonen, Tuula Olkanen ja avustajat
Valokuvat: Kari Jurvanen (juhlailtamat), Juha Vääräkangas (etusivun kuva), seuran jäsenten kotialbumit
Lähteet: Pornalainen murresanasto (1996). J. Kuisma: Tupenrapinat (2015). A. Ljokkoi, L. Kaski: Perinnevegeä (SKS 2021)
Kevään Juhla-Valo-lehteä on vielä saatavana - ota yhteys: Laukkosken.nuorisoseura@gmail.com